Särkynyt Lasi
Kun vierivä lasi kieppuaa,
tietämättä mihin hapuaa.
Kuin ajatuksien myrskykeskus,
joka meillä kaikilla on joskus.
Ja Tuo lasi etsien pöydän reunaa,
kunnes siitä alas putoaa.
Hajoten tuhansiin sirpaleisiin,
näkymättömän pieniin.
Ihan kuin sydämet suruissaan,
jäävät jotain kaipaamaan.
Jotain, mikä on itselle kaikein rakasta,
mitä ei voi lattialta pois lakaista.
Niin kuin sirpaleet näkymättömät,
tuhannet sydämiä pistelevät.
Vaan kuin tuo taas kokoaa,
vai onko edes siinä tarkoitustakaa.
("Poikani muutti Hangosta 1.12 kotiimme, vaan tänään lähti takaisin erinnäisistä syistä joten hajosin, itseni kokosin ja taas tästä runoilin,, IKÄVÄ JÄI, PÄÄHÄNI KUIN TÄI.")
("Poikani muutti Hangosta 1.12 kotiimme, vaan tänään lähti takaisin erinnäisistä syistä joten hajosin, itseni kokosin ja taas tästä runoilin,, IKÄVÄ JÄI, PÄÄHÄNI KUIN TÄI.")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti