Uni
Pieni mies
joka vainoat,
unenraosta hiivit,
ihan kammoat.
Laitamatta kutsua,
uni valtaa käyttelee,
tahtoen herätä,
tahtoen tutkiskelee.
Mistä unet roimat,
ken nuo laativat,
kaiket hullunkuriset,
yöunen siitä vaativat.
Omaisuus
Rikkaus,
jota omistat,
muutkin sitä
janoavat.
Köyhyys,
jota piilotat,
Ystävät vain sitä
auttavat.
Vaahtera
Vaahtera,
lehdet,
vihreät, keltaiset
ja punaiset.
Olet värikäs
kuihtuessasi.
Ainoana,
jolla on
kaunis loppu.
Puhurituulet
Tuulen
puhurivoimalla,
kiidän kohti
vapautta.
Vain toinen tuuli
voi sitä jarruttaa
ja kokonaan estää.
Tuo
vahvempi,
isompi,
jolla on suurempi
tahto.
Pitäen minut
Vuortensa välissä.
kuin
pientä
henkäystä.
Rakkaus
Jos
Rakkaus on
puolikas,
on se yhtä hauras kuin
ananas.
Jos Rakkaus on
kokonainen,
on se yhtä maukas kuin
omenainen.
Harsoinen tuoli
Laskeuduin alas
kosteita portaita.
askel askeleelta
kohti pimeämpään,
kosteus ihoa koskettaen.
Kivisillä seinillä
valkohometta
hämähäkkiseittineen,
tunkaista ilmaa
sisuksissani.
Siellä oli isoisän
vanha harsoinen
nojatuoli,
johon istahdin.
Silmäni vaipui
puolinukuksiin,
tunsin hengitykseni
lakkavan, samalla
kuin sydämenikin
hidastui, tuskin
löi minuuteihin.
Tunsin kylmyyden
olkapäässäni,
isoisän käden
kosketuksen.
En saanut silmiäni
auki nähdäkseni,
vain äänen kuulin,
"Pojanpoikani, olet vielä
vailla Rakkautta mitä
minä jaoin eläessäni,
mene ja etsi tuo
anna kiihkon vallata
elä ja nauti,
elämä maanpäällä
on lyhyt, joten sinun
on opittava Rakkauteen
ja Oppia myös
Rakastamaan.
Kiiruhda ja koe.
Koska kun aikasi
jäädyttää sinut,
ja saavut pilvien taa,
sinun on osattava
Rakastaa koska meillä
on ikuisuus aikaa ja
kaikki Rakastavat
toisiaan ikuisesti.
Täällä on sydämet
jotka ei syki elääkseen
vaan ovat kahlittuna
vain rakkaudelle.
Niin mene jotta
olet valmis ja tervetullut
ikuisuutta Rakastamaan."
Näin nuo kiviportaat
muuttuivat alttariksi,
kosteus naiseksi'
tunkainen ilma Rakkaudeksi
tuo harsoinen tuoli
muuttui kehdoksi,
jossa makasi heidänhan
yhteinen hedelmä,
pojanpojanpoika.
Nuolet
Sadat tuulet,
tuhannet nuolet,
kiitäen läpi ilman,
viistäen koko maailman.
Taivaalla viuhuu,
miestä kaatuu,
joukossa viattomat,
useat kuulumattomat.
Ei rauhaa koskaan saa,
vaan aina vapistaa,
pelossa kovan julman,
kun rakkaat saa surman.
Maailman Toive Aseettomasta,
Sodan savut haihtuen ilmasta,
taisteltaisiin vain päivän leivistä,
tehden leipätankoja keihäistä.
Maukas
Jos Rakkaus on
puolikas,
on se yhtä hauras kuin
ananas.
Jos Rakkaus on
kokonainen,
on se yhtä maukas kuin
omenainen.
Kova Sade
Kuin metereotti sade
jota väistelen.
On kuin peliä
väistellä saa
ettei tule osumaa.
Joka satuttaa
rintani säröille.
Tunteeni palasiksi
polttaen tavoitteet
kauniit
poroksi.
Miksi sade jahtaa
ainiaan,
kuin olisin tuo
tikkataulu.
Ainoa johon
saisi reikiä pistellä,
Tuo mikä saisi
maahan liiskata.
Kaivaudun
hiekkaan ja piiloudun
odotan toista
sadetta
erilaista...
pehmeää pumpulisadetta
joka vain
kutittaisi.
ELÄMÄNI KUVA
Katson elokuvaa,
jossa ei ole ohjaajaa.
eikä kirjoitettua
käsikirjoitusta.
Olen pääroolissa,
ympäristö sivuroolissa,
kaikki tuntemani
tutut rooleissaan.
En vain saa juonesta kiinni,
kaikki niin sekavaa,
kuin villiintynyt karuselli,
joka liitoksistaan irtoaa.
Kuvaruudussa jo
lumisadettakin ,
kaiken sotkee.
Enkä löydä painiketta,
en mistä kanavaa vois ivaihtaa,
tai edes virran sammuttaa.
Miksi elämänikuva ei saa
selkeää ohjaajaa,jota
ei hyvää signaalia,
jotta saisin juonen
ainoaan elämääni.
OLE HYVÄ
Ole hyvä.
ja ole hyvä.
niin pysyt hyvänä,
vaikka et näkisikään hyvänä,
vaan joskus saat hyvää,
ja ihan minä hyvänä.
ja pidä sitä hyvänä.
Puuttuvat värit
Taivaanranta,
voih!
Yritin kerran
ikuistaen sinua
tauluuni.
Vain puuttui
väripaletistani
nuo tärkeimmät
värit.
Sininen vaaleista,
ruskean ruskoista.
Tein taivaasta
punaisen,
iltaruskosta
purppuraa.
Taivaastani
tuo rakkauskin
saapui.
Kosketukset nuo…
Ilta rantaa hämärtää,
kaksi vierellensä yhä jää.
Koskee poskeasi sileää,
tuntien ihojen värinää.
Hennot monet pyyhkäisyt,
pinnoille toiselle pidetyille.
Pienet kirkkaat silmänräpäykset,
Kiitokset jakaa hetken tunteille.
Kosketus joka tunnet,
jolle sijaat päällle peitteen.
Josta parhaimmat unet,
läpi yön näet katsoneen.
Joka aamun virroittaa,
kasvoillesi ilon hymyjäsi.
Tulevan kartoittaa,
piirtäen lempisävyjäsi.
Katse
Katse
sinuun riittää,
tiedän miksi
Rakkaus on
olemassa.
Ilman sinua
ei olisi katsettakaan.
Kesä mennyt on
Kesä esirippunsa
laskee,
kesä jossa
tavattiin.
Lehdet kellastuen
kätkee,
alkuhetket jolloin
rakastuttiin.
Ei tee loppua
kuitenkaan,
vaan muistoa
ikuiseen.
Tuohon kesään
seuraavaan,
siitä niin
edelleen.
Paras kesä
jatkuu,
vuodenajat
vaihtuu.
Kanssasi on
ikuinen
kesä.
JOKAISTA TARVITAAN
---------------------------
Talvi kutittaa
syksyä,
odottaen vuoroaan,
sanoen...
"Anna minun kylmyyteni
palelluttaa pois kaikki keltaisesi"
Syksy varisten lehtiään,
vastaa...
"Sinnittelen vielä,
aikasi tulee vielä,
en ole vielä valmis"
Talvi odottaen jää,
kuulen kevään
sanovan...
"Anna kaikille aikaa,
jokaisella on tarkoitus"
kevät jatkaa...
"Minunkin tarkoitus
on on tehdä kesänlehdet,
jotka kesä hetken säilöö,
mitkä kylmyydelläsi kuoletat,
mutta annathan siitä sinäkin
minullekin kuten tärkeyteni,
ilman sinua ja syksyä
ei olisi minuakaan."
Kovat vai…
Raavinko
puun pehmeät
kaarnat,
löytääkseni
sisukset kovat.
Suostuisinko
olematta hellä,
Kaipaisinko
kovuutta ihmisellä.
Sen tuntien
itseäin komentaen,
väliltä hellyyden,
en, näin jatkaen,
Huomiseen
Luottaen.
Kuohut
Kun sain koskeni,
elämäni virran.
Rakentaa luoja
esteeksi padon.
En saa kuohumaan,
en täysin virtaamaan.
Mikä tuon padon,
murtaisi edestä.
Jotta koskeni
vesi saapuisi.
Siihen oikeaan järveen,
minkä sai omakseen.
Koskeni rakas.
Veteni rakkaus.
Järveni koti.
Kuohut sielussani.
Nuorivanha
Nuorun,
katsellessani
kuuta tai aurinkoa
tai taivaan tähtiä,
koska ne ovat
äärettömän
vanhoja.
Osasin.
Tähtisumua
taivaalla,
ajattelin.
Valtaisa
pilvitaivas.
ajattelin.
Valtamerien
aallokot,
ajattelin.
Tulivuorien
purkaukset,
ajattelin.
Särkynyt
pieni sydän,
en ajattelut,
vaan sen
korjasin.
Seksi ja Rakkaus
Jos Seksistä
tulee Rakkaus,
ajattelet vain
itseäsi.
mutta
Jos Rakkaudesta
tulee seksiä.
ajattelette vain
toisianne.
Jaettavat
En tavoita
kuuta taivaalta,
se ei ole minun.
En himoitse
maata jalkojeni alta,
se ei ole minun.
En piilota,
aurinkoa muilta,
se ei ole minun.
Haluan vain kanssasi,
kulkea maalla,
niin pakkaskylmällä
kuin kesäkuumalla,
ja katsoa kuunloistoa,
yhdessä halaamalla.
Sanotaan
että lopussa
kiitos seisoo,
mutta kiitän jo
siitä nyt.
Etsijä
Haluatko etsiä ja nähdä elämää,
mikset luo katsettasi taivaalle....
... siellä ei ole kuolleita lintuja.>
Aromit
Sydänmet ovat kuin leipiä,
älä pakasta niitä milloinkaan,
sulattaminen vie parhaimmat aromit.>
Virtaava Puro
Olen kuin puutikku virtaavassa purossa,
joka ei tiedä mihin pyörteisiin joutuukaan.
Olen myös tuo villisti virtaava puro,
joka ei tiedä mihin puutikku on menossa.
Tiedän vain ettei tuo puro loputtomiin virtaa.
Jo Kuu on nousut
taivaan kanteen, tähti armeijan saattelemana.
Heijastaen valosäteensä lahteen, aivan satumaisen unelmana.
Tuudittaen kaikki väsyneet uneen, vieden uuteen aamuun salamana.
..,,zzZZZZzzz,,,......>
Ei ilman...
Ei päivää ilman yötä, ei palkkaa ilman työtä.
Ei suudelmaa ilman Vaimoa, ei varjoa ilman hahmoa.
Ei ikävää ilman eroa, ei tiliä ilman veroa.
ei kokemusta ilman elämää, vain tyhjää ilman
syntymää.>
EI EILINEN, TUO HUOMINEN
Älä katso eilisiin, miettien virheitäsi.
Äläkä katso peiliin, murheisilla silmilläsi.
Katseesi luo huomiseen, virheitä välttäen.
Avaa silmäsi Ystävyyteen, Sydämestäsi pitäen.
Tee huomisesta parhain, vaikka ei onnistuisi.
Ole kaikille Rakkain, joka ei koskaan unohtuisi.>
Iän Myötä
Valitset
kivistä siliämmän,
kepeistä
suorimman.
Vain pois
heitääksesi,
jos kivi
murenisi tai keppi käpertyisi.
Voitko siis Rakastaa
puolisoasi loppuun asti>
13.02.2012
ELÄMÄN VIRTA
on elämän
virta tuo parhain virta.
kun
rakkauden tuntee,
se sielulle
tunkee,
on rakkaus
tuo elämän virta,
ei ilman voi
rakkautta pihistä pirta,
oon iloinen
silloin kun rakkauden tunnen,
mut sitten
kun rakkauden päättyvän tiedän,
ei iloa
kauaa,
ei rakkautta
raikaa,
ei elämä kulje,
ei elämä
toimi,
vaan tyhjä
huone,
tyhjä sydän,
on tuo
onneton paikka,
kun ei
lämpöä tunne.
ei elämän
virta kauaa sihise.
Tuo kitarani, soi,
pehmeä nailonkielinen.
Sen hempeät, oi,
sävelet tunteiden.
Vain kieliä kuusi,
kuin Rakkaus uusi,
sen sinulle soittaen,
kappaleet Rakkauden.
Ain ääneni kuullen,
kauniiden sanojen.>
Vain kuviteltu
Rakkaus päättyy,
ennen kuin
luuletkaan.
Vaan oikea Rakkaus
vaikka luulet,
ei milloinkaan.
Aallot korkeat, meri kuohuaa,
Tuuli yltyy, vesi vaahtoaa.
Tummat pilvet, kuin kiire niillä ois,
Tiputtavat kaikki pisaransa pois.
Tuo on kaikki myrskyn painetta,
Kuin on rintani alla Tunnetta.
Saada pian sinut vierelleni,
näin myrskyän kiireelleni.
Tahtoisin jo kyyneleeni tiputtaa,
Vaan vielä on hetki aikaa.
Muutamia myrskyjä vaan,
kunnes luonasi tyynen saan.
Heijastuu kuvasi peilissäni,
Naurusi kaikuu huoneessani,
Nähden Sinut Silmissäni,
Olethan minun Prinsessani
Tuo valkea Kauneus,
Sisältä oikeasti punainen,
Väriltään tuo syvin Rakkaus,
Naiseni olet tosi Kultainen
Surien päivää
laskevaa,
katsoen läpi
kyynelten päivää nousevaa.
Ei onnentarua
elämässä,
vain kipuja
sydämessä.
Poistuen pimeyteen,
sielunhelvetin yksinäisyyteen.
Vaari täytti sata
vuotta,
juhli päivän eikä
suotta.
Taas nousi heppi,
kuuseen lensi keppi.
Ilotaloon jalka veti,
antoi tytölle vitosen
heti.
Ja vaari sen kuin
nai,
tyttö nipun vitosia
sai.
Oli vaari aamulla
poikki,
lähti ja lääkärin luo
loikki.
Pitäen kii omasta
mutterista,
niin kipeä oli
tippurista.
Lääkäri tutki oitis
hepin,
tuumas’ ja vaihtoi
tilalle kepin.
Puun lehti saa pienestä alkaen kaiken kasteen,
puuta saa kiittää tästä ja lehdet syntyvät aina erilaisena.
Sinä olet se puu, joka synnyttää lehdet,
ihan niin kuin rakkauteni on myös puu,
joka saa lehdistä lisää kastetta.
Kasvakoon tämä puu ikuisesti, vahvaksi,
yhdistäen meidät taivaassa yhdeksi yhteiseksi elämäksi.
Olet mulle satama, olen sinun laivasi.
Matkaltani aina satamani viereen saavun
ja saan tuntea maan jalkojeni alla
ja joka kerran ikävöiden jättäessäni sataman,
otan palan maatasi mukaani.
Jos Rakkauttani voisi mitata Sinuun, juoksemalla sitä ei
jaksa,
niin paljon ei löydy painoa, ei metsän kaiket puutkaan riitä,
eikä hiekanjyvät rannoilla
vain kaukaisten tähtien etäisyydet antavat osittain suuntaa
mittapuulle,
mutta ovat niin tuntemattomiakin, mutta silmissäni tuntuvat
mitättömän pieniltä.
Taivaan sinisyys muistuttaa meren sineydestä.
Taivaan pilvien vaaleus taasen kuin aallokon kuohuja.
Aurinkokin heijastaa meressä toisena, kuten luonnossakin,
voimme kuvata toisiamme.
En vihaa pilkkaa enkä loukkaa toista.
Heijasta sinäkin minusta Rakastaen tätä elämää.
Kivi etsii kalliota,
sentti etsii euroa,
itu etsii perunaa,
pisara etsii merta,
pieni etsii isompaa,
vain Ystävä etsii Ystävästä,
pientä hyvyyttä.
Onko elämämme sattumaa, kun maailmankaikkeudesta puhutaan.
Miksi siten pelkäämme jättää kaiken kun tyhjästä lahjaksi
olemme sen saaneet.
Joskus ei ole edes tyhjyyttä poistaen köyhyyden, rikkaudet,
muistomme, rakkautemme myös historiamme, siis kaiken.
Millään ei muulla ole arvoa kuin sillä pienellä hetkellä kun
me toisiamme olemme hyväilleet.
Et näe mitä katson, vaan
katsot mitä näen.
Rakastat tietämättä Rakkauttani, Rakastan myös tietämättä
Rakkauttasi.
Luotetaan tunteisiin haluten sen olevan kuin omani.
Ajattelet ihmisiä, joilla ei ole kotia, kattoa pään päällä.
Säälit.
Mietit läheisiä jotka ovat poistuneet läheltämme. Suret.
Kun katsot ja juttelet Ystävälle, niin muista hymyillä sillä
hymysi on ainoa kieli.
Jokainen elo on kaunis tähti joukossa miljoonien ja paikka
jonkun sydänmessä.
Etäisyydestä riippumatta olemme samoja tähtejä ja
sammuessamme jätämme aukon,
pienen tilan uudelle tähdellemme, pienokaisellemme.
Täten taivas on kaunis kaikkineen tähtineen.
Siksi olen harmissani,
koska sen on minun sydämelläni.
Yritin saada kuvasi
sileäksi, panin tyynyni alle yöksi.
Tuli sydämeni vain yhä
kipeämmäksi, tämän sain työksi.
Kauanko kestää unohtaa,
jota vielä sydän Rakastaa.
Enemmän ryppyjä
rinnassani kuin sinun kuvassasi.
Kumpaakohan pitäisi
tässä oikein silittää.
|
Kaipuu
Yksinäiset yöt kertovat, ken on sydän rinnassani.
Kaikki muut kaikkoavat, Olet yöt ainoana kanssani.
Ikävän kanssa tuhansin pisaroineen, vaipuen syvälle minun uneen.
Tuoksu
Tunnen tuoksun joka lumoaa,
jokaisen muun tuoksun kumoaa.
Se kaiket ajatukseni hallitsee,
ja nimesi sinne kahlitsee.
Kaikelle muulle antaen hyvästi,
jättäen tuoksusi mieleeni syvästi.
Sinun hiuksesi ja ihosi,
takkisi ja puserosi.
Tunnen nyt tuoksusi vallan,
minulle kaikista Rakkaimman.
Aamun Sarastus
Näen aamun sarastavan,
kanssa lintujen laulujen.
Tunnen tuulen kulkevan,
poskilleni hiljaa henkien.
Saa mieleni rauhan,
olon kaikesta turvallisen.
Päivän tiedän alkavan,
kanssa Sinun Rakkauden.
Olet päivän kanssa nousevan,
lepäsin vieressäsi ja yhä uudelleen.
Toivon saavani vierelläsi nukkuvan,
tuoden aamunsarastuksen Rakkaalleen.
Sinulle Aamusarastukseni.
Lämpöä tuova, oma Rakkaani.
|
Kaipaus
|
Äänesi kuuluu korvissa, vaikka olisit poissa luotani.
Tuoksusi on sormissa, vaikka en koske vartaloasi.
Lämmin on rinnassa, vaikka ilmat olisi kylmiä.
Kuvasi on minussa,
vaikka ei olisi silmiä.
Sanoin en voin sanoa, , ei muut täytä koloa
kuinka paljon jää janoa. Sinun vierelläsi oloa.
Olen niin yksin sinun vain,. Pienin Pieni Pienistä.
Odotan sinua takaisin, Rakkain Rakas Rakkaista
Mietin alanko
uudestaan elämään,
vai tähänkö jään.
Muistossani kuinka
nuoruuteni olen elänyt,
kaikkineen taakseko
on jäänyt.
Alanko siis alusta,
vai nauttimaan lopusta.
Ota sydämeni
omaksesi,
Rakastaen kuin omaasi.
Jos et omaasi
Rakasta,
päästä irti silloin
sydämeni,
jotta tuo voi
Rakastaa
edes omaani sydäntäsi.
Sanot sanan Rakkaus,
jonka sisällä on Kaipaus.
Ainoana toiveena olla
siellä ain pysyvä, aina ja missä vain ainoana ystävänä.
Kaipaus on kuin
odottaisi kirjettä, jossa pyydetään anteeksi.
Unohtaminen on
kestämistä, sitä ei käy kateeksi.
Ja mitään näistä ei
saa ilmaiseksi, tätä tuskaa kutsutaan Rakkaudeksi.
Rakastankin merta ja jokaista sen pisaraa, koska meri
tehtiin monesta pisarasta.
Kanssasi valon nopeudella ääriin matkustaisin,
sinne kaikki meidän jutut mukanaan veisin,
siellä saisi rauhassa olla sisällä Rakkauden
jota kukaan ei voisi tulla sinne
mielessäänkään sitä tuhoten,
näin saisimme olla tunteiden
kuin hellyyden Rakkauden
valtakunnassa
yhdessä meidän yhtälöineen kauniimpien.
Kirje:
Kirjoitit lauseen jonka asetin rintaani,
suljin kuoren, jotta tuo säilyisi ikuisuuden
kirjoitit myös sanan,
jota arvostan Rakkaani, sitä aina luen, jotta
ksaisin odottaen niin lisäsin samat sanani molempiin allekkain, "Rakastan Sinua paljon" kun olet
minulle myös "Rakkain"
Kuin
taivaan tähdet välkkyen,
kuin
sydämeni ois,
sinun
silmiisi nuo heijastuen,
kuin
kirkkahin loiste vois,
tuon
näyttää kuin on rakkautein,
joka
jatkaa kukkimistaan,
kuin
niityn kukkakin kaunein,
ei
koskaan unohda Rakastamistaan.
Kuuntele taivaan
hiljaisuuden ääntä,
katsoen samalla
tähtien kirkkautta.
Kuin kaikki olisi
ystävinä yhtä,
täynnä sydämellistä
Rakkautta.
Kuin riemumme
ylettyisi sinne asti,
yhtyen tähdetkin
kirkkaasti vilkuttaen.
On tähtinen yö, jokainen niistä tuikkii valoaan,
kaikkien silmiin kauniisti jääden loistamaan,
jokainen pienikin väläyskin on osa rakkautta,
kaikki tähdet tekevät sen kokonaisuutta,
näin pienistä kaukaisista asioista syntyy,
Suuri Rakkaus josta Sydän Onnella täyttyy.
Rannalla istuin heitellen kiviä veteen,
katsoin niiden renkaita jotka syntyivät eteen,
jokainen rengas kun oli hävinnyt,
oli kaikki ystäväni mielessäni käynyt,
vaan yksi jäi minun mieleeni,
kenet heitin pois kuin kiveni,
kahlasin ja hain takaisin sen,
taskuuni panin tuon kiven,
kiven jossa tunsin Rakkauden,
näin häntä kunnioittaen,
taskussani sitä aina kantaen.
Olet kuin aurinkoni,
annat minulle valoni,
kuin myös ihanaa lämpöä,
kuinka tämä onkin niin söpöä,
Kun itse olen Sinulle kuu,
joka haluaa tulla viereesi nukkuu,
ja aina ennen yötä jokaista,
antaa Suudelman ja monta Halausta.
On taas uusi taival elämme polulla,
minne se johtaakin seuraan sitä koko sielulla.
Jos vaikka se näyttäisi tällä kertaa oikean tien,
minne olen menossa
minne sieluni vien.
Jos toisiaan vihdoin sen oikean elämäni löydän,
sitä arvostaen kunnioittaen siitä kiinni pidän,
vaalien sitä rakkaudella hellyydelläni,
Rakastaen täysillä sitä koko Sydämelläni.
Missä kasvaa puut, joissa on elämämme juuret,
minne katosi kaikki toiveemme suuret.
Kun löytyisi tuo suurin puunjuuri,
joka kestää paremmin kuin linnanmuuri.
Kaikki elämämme kolhut jaksaen kantaa,
kuin meidän virheetkin anteeksi antaa,
niin se kasvaisi vieläkin suuremmaksi,
ja maailman kaikkein vahvimmaksi,
jota voisimme yhdessä ainiaan Rakastaa,
aina siellä mihin vaan tiemme kuljettaa.
Kuin tähtönen sen kertoa voi,
välkkyen kun valoaan loi.
Vain outo pieni ääni soi,
sen rintaan onneakin toi.
Näin rinnassani on tuo,
tähtönen joka suo,
ainoan toiveenikin luo,
tulla saisinkin sun luo.
Kuin niityn kauneinta kukkaa en voisi poimia,
vaan sen varteen punaisen rusetin haluaisin solmia,
merkiksi että sen kauneimman haluan säilöä,
kun siinä on tärkeimmän rakkauden sisältöä..
Sinut sydämeeni sisään tahtoisin,
tätä ainoastaan vain Rakastaisin,
niin kauan kun et ulos löydä sieltä,
niin kauan kuulisit Rakkauteni kieltä.
Vain Jumala tietää meistä ihan kaiken,
turhaan siihen on alkaa leikkiä ihmisen,
vaan ei ryhdy näitä meille mitään kertomaan,
vaan joutuu tämän kaiken meiltä salaamaan,
jota jokainen meistä säilyttäisi oman mielen,
tätä niin elämiselle vaadittavan rauhallisen,
eikä kenenkään mieli ala täten sairastumaan,
jos ennalta tietäisi kaiken mitä on tulemaan,
pahinta olisi kanssa ikävämmänkin totuuden,
jatkaa elämäänsä ilman mieltä pahuuden.
Jos Sinut saan hymyilemään,
Saan siitä iloani Silmään,
Jos Saan Sinut nauramaan,
Siitä Saan Onneni rintaan,
Sinun kunSaan itsellein,
Silloin saat kaiken Rakkautein.
Kuin haukuttu on
sade, joka pisaraa joka naamaan osuu.
Vaan totuus ei siinä
päde, kun kohdalleen sattuu.
Onhan niistä
pisaroista jokainen,
kuin puhtaan kirkas
lasinen.
Joka saa sinut
sanomaan,
ihan sitä tosissaan
janomaan, jota kaikki me haluamme toivoen, että kauniimpi on ehkä se huominen.
Olen kuin tuhat kuuta
joka pyörii maasi ympäri, ennen kuin tajusin.
Että sinulle riittää
yksi maa, koska sinä olet aurinko.
Kuinka kauniisti
pikku lintunen oksalla visertää.
Sitä moni jää
ihmettelemään, sanoen tutut fraasit,
kuin itse matkien
laulaisi,
kuinka kaunista on
tuo laulu tietämättä totuutta
. Jos vaikka Pienen
linnun laulu olisikin vain itkua.
Maailman hylätyin
lapsi huutaa,
näkymättömänä kaukaa.
Ei hän kenenkään
sääliä kaipaa,
eikä sen enempää
armoakaan.
Vain hymyttömin
kirkkain sinisilmin,
toivoen saavan kulkea
rinnakkain.
Kanssa tosi ystävän
jossain,
kuvitellen että hän
olisi rakkain.
Löytyykö toista
toiselta puolen,
joka omistaisi saman
huolen.
Löytäisinpä rakkautta
tulvivan sen,
hellyyttä kaipaavan
kauniin sydämen.
Kun pimeässä metsässä
kuljetaan hiljaa,
taas päivän valossa
pitäen kovaa ääntä.
On sama kun sydäntä
ikävä vaivaa,
vaan valoa tuottaa
kun ajattelen häntä.
Kuuntele taivaan
hiljaisuuden ääntä,
katsoen samalla
tähtien kirkkautta.
Kuin kaikki olisi
ystävinä yhtä,
täynnä sydämellistä
Rakkautta.
Kuin riemumme
ylettyisi sinne asti,
yhtyen tähdetkin
kirkkaasti vilkuttaen.
Outo pitkä
yö
Kuulen pienen rasahduksen,
kuulen myös seinien natisevan.
Uneni tiesin menettäneen,
kun samalla tunsin oloni huolestuvan.
Lapseni tajusin huutavan itkien,
kun
joku tulisi apuun, hellyyttä
antaen,
niin silloin silmäni surivat kanssa
kyynelten,
samalla miettien, miten etenisi, mitä
tehden.
Ajatukseni kaikosivat ulos maailmaan
suureen,
missä olivat ja mitä kuulivat,
sekoitti kaikki mukaan oudoksuen,
näinkö tyhmänä minua luulevat.
Silloin kun eniten oisin sanoja tarvinnut,
Sinun Rakkaani huuliltasi kuultuna,
olit sinä yöhön rauhallisena vaiennut,
hiljaisena kuin maan multana.
Olin yksin oudossa pitkässä yössä,
tyhjä katseeni ulos ikkunasta pimeässä,
ei ollut valona edes yhtä tähteäkään,
ihmettelen vain mihin ”Välitä
Rakkaasta” jäikään.
Kun elää yhdessä iloiset hetket,
ei saa unohtaa tulevaa,
eteen kompastuu heikotkin retket,
Tukien niillä poluilla RAKASTAVAA.
Yksi uppoutunut kivi oli
meressäni,
Sinä sukelsit sen
Yksi painautunut pilkku oli
Sydämessäni,
Sinä Suutelit sen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti